Lukion eka vuos ihan kohta ohi !! Ei enää vähään aikaan 'vielä viis minuuttia tehokasta työaikaa', 'älkääs viel lähtekö mihkää, katotaa tää vielä loppuu' tai 'toi kello on eellä'. Toisaalta eka vuos on menny ihan älyttömän nopeesti, mutta kun vääntää kuutta eri kielen ainetta ja paria esitelmää kun deadline on seuraavana päivänä, alkaa miettiä että missä kohtaa tää lukio on ollutkaan se mun juttu.
Ens vuoden lukkari näyttää kahta kauheemmalta kun tän vuoden täyteen buukattu lukkari, mut eihän siinä mitään ! Jos on valinnu 100 kurssia käytäväks kolmen vuoden aikana, liian ylpeä tunnustamaan että oma suorituskyky ei riitä siihen, mutta istutaan silti kaheksasta neljään joka päivä koulussa ja itketään läpi kaikki kaverit ja puolitutut jotka erehtyy käytävällä juttelemaan ja valitetaan kuinka ei jaksa koulua. Iteppähän valitsin.
Vuoden onnistuin välttämään moodle-helvettiä, vaikka joka ikisellä bilsan ja mantsan tunnilla käskettiin mennä isoverstaaseen. Hei, mun melkee-naapurissa asuu lehmiä, en todellakaan osaa käyttää isoverstasta. Eihän täällä maalla ees aina toimi netti, ja vaikka me oppilaat ollaan tosi tunnollisia niin me ei kymmeneltä illalla tarkisteta opettajalta tullutta wilmaviestiä jossa kerrotaan, että seuraavan aamun koe alkaakin vasta yheksältä.
Oon aika yllättyny siitä miten oon selvinny tän vuoden. Joka koeviikolla kulutetuin lause on 'en oo lukenu yhtää' tai 'en oo tehny mitää koko kurssin aikana'. Oon niin huono alottaa lukemista tai aineiden tekemistä, menee monta tuntia vaan sitä alottamista ajatellen ja yllättäen just koeviikolla kaappien perusteellinen siivous tai frendien puhki katsotut tuotantokaudet vetää mua puoleensa ku Muumipeikon synttärikakku Piisamirottaa tai hunaja Nalle Puhia.
Kaiken tän raatamisen (hah) lisäks vuosi on kuitenki ollu upee. Oon tutustunu uusii ihmisii, oon oppinu kärsivällisemmäks ja kasvanu ainaki ihan ihan pikkuriikkisen ihmisenä, oon viettäny ihanan viikon Norjassa, oon kuitenki parilla kurssilla (no okei yhellä) onnistunu, ja kyllä mä joka kurssilla oon kuitenki oppinu jotain. Oli se sitte synttärilaulu espanjaks, elämänkatsomustieto ruotsiks (livsåskådningskunskap) tai miten keksiä hyvä tekosyy läksyjen tekemättömyydelle jokaiselle matikan tunnille, niin voin olla ylpee ja sanoo että sentää jotain on päähän jääny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti